Morsiuskutsuilla

Otsikko saanee kenet tahansa ajattelemaan vaaleanpunaisia mauttomuuksia, kiiltäviä lahjapapereita ja glitteriä. Joidenkin mielessä itänee ajatus, että no niin, nyt päästään amerikkalaisen keskiluokkaisuuden ytimeen kritisoimaan kaupallisuutta. Mutta työtovereideni sunnuntaibrunssi oli kaikkea muuta: pieni, söpö ja lämminhenkinen kokoontuminen ja hyvä tekosyy nauttia erilaisia herkkuja.

Eräs työkaverini menee kesällä naimisiin. Hänen perheensä asuu melko kaukana Keskilännestä ja varaäidin roolia hoiteleva tutkimuskeskuksemme varajohtaja järjesti hänelle kutsut. Mukana piti tuoda jokin lahja, jonka piti olla joko itse tehty, kierrätetty tai maksimissaan 5 dollarin arvoinen. Joimme kahvia ja useammankin mimosan, nautimme ensin suolaisia, sitten makeita leipomuksia sekä ihania tuoreita hedelmiä. Jutustelun lomassa meidän tuli keksiä jokin pistämätön avioliittoneuvo. Kansanperinne kun kiinnostaa, muistelimme vanhoja sananlaskuja ja uudempia humoristisia totuuksia. Morsian valitsi ehdotuksista parhaat ja päädyimme lopulta äänestämään voittajan. Yksi mehevimmistä kuului: Älä usko kliseisiin avioliittoneuvoihin. Voittajaksi kuitenkin arjen muuttaminen juhlaksi: kutsukaa kotitöiden ja muiden yhteisten askareiden toimittamista treffeiksi, tapailkaa romanttisesti pyykkikoneen äärellä ja lähtekää käsi kädessä lähikauppaan.


Kesken hilpeiden kutsujen emäntä muisti, että hän oli luvannut viedä aviomiehelleen ruokaa. Me kummastelimme, missä hän oikein on, jolloin saimme tietää, että flunssa esti alkuperäisen suunnitelman (lähteä pitkälle pyörälenkille) toteutumisen ja vilustunut siippa oli sijoitettu perheen koirien kanssa kellariin. Tästähän riemu repesi. Kohtele aviomiestä kuten koiraa jne….