Konferenssi tuli ja meni. Se oli poikkeuksellisen antoisa. Parasta kuitenkin oli, että se toi mukanaan ensimmäisen loman pitkään aikaan. Samalla Keskilänteen levisi myös leppeä lämpörintama. Tampereelta New Yorkin kautta Columbukseen matkanneet ystävämme joutuivat shortsiostoksille. Aurinkorasvoja leviteltiin.
Kadut ovat viime päivinä täyttyneet magnolian ja kirsikkapuun kukintojen tuoksuista. Jäätelö on maistunut ja terassit ovat pullollaan hymyileviä ihmisiä. Aivan niin kuin Suomessa kesä-heinäkuussa. Ajelimme eilen Ohion Amish Countryn läpi, pistäydyimme herkkupuodeissa, maistelimme juustoja ja ihailimme maaseutua. Ajoimme Lake Erien rantaa pohjoiseen viininviljelyalueiden läpi. Vietimme yön ihastuttavassa pikkukaupungissa sijaitsevassa The White Inn hotellissa, joka on pittoreski rakennus julkisivun pylväikköineen ja sisäpuolen jyhkeine portaineen. Meiltä puuttuu vain liehuvat helmat ja kesäiset hatut, muuten tämä olisi kuin Tuulen viemää -elokuvasta.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi oisinpa saanut olla mukana! Tuulen viemää -rakennuksia! Kirsikan- ja magnoliankukkia!
VastaaPoistaMeillä on vähitellen talvisorasta puhdistetut kadut, vielä vähän lumipenkkoja ja huhun mukaan jo ensimmäiset peipposet ja västäräkit. :)
Täytyy vielä hehkuttaa, että kun laskeuduimme hotellin portaita illalliselle, oli pakko ottaa paidan helmasta kiinni ja kuvitella, että se oli hameen helma. Sitten piti laskeutua elegantisti sivuttain ja vilkuttaa alas... Sinun olisi todella pitänyt olla siellä! Mutta pian kukkii myös siellä. Ja valon määrä lisääntyy entisestään. Pääskysestä ei päivääkään.
VastaaPoista