Kotiuduimme kenttätyömatkalta jo viikonloppuna, mutta toipuminen on kestänyt pitkään. Matka on aina matka, ja jos siihen vielä liittyy työntekoa ja toisten nurkissa yöpymistä, on se väkisinkin uuvuttavaa. Koska olimme liikkeellä autolla, tuli päälle vielä melkoisesti kilometrejä ja erilaisia maisemia. Minäkin jouduin ajamaan. Selviydyin hienosti jopa viisikaistaisella moottoritiellä! Pysähdyimme takaisin tullessa pariksi päiväksi Madisoniin ja söimme sunnuntailounaan paluumatkan varrella Chicagossa.Koska emme ole mitään suurkaupungin sulavia sukkuloijia, nautimme melkoisesti pohjoisen rauhasta, metsistä ja pakkasesta. Erityisesti ” People’s Republic of Madison”, niin kuin sitä ylempänä kutsutaan, oli paikka meidän makuumme, vähän niin kuin Jyväskylä: kaupunki kahden järven välissä, paljon opiskelijoita, pyöräilijöitä ja kävelykatu keskustassa. Etelän myrskyjen takia Yhdysvaltain pohjoisosissa satoi paljon lunta ja näistä kinoksista voisi Suomessakin olla kateellinen. Muutama yksityiskohta paikallisessa rakentamisessa ja tiehallinnossa kyllä ihmetyttää. Edes Wisconsinissa ei osata rakentaa varaavia takkoja, eikä kiinnitetä huomiota talojen eristykseen. Joka toisen talon räystäät tippuvat, vaikka olisi paukkupakkaset. Ja jos sataa 40 cm lunta, siitä yritetään todellakin hankkiutua eroon teitä suolaamalla.
No, besserwisseröinti sikseen. Madridin leveysasteella sijaitsevan Columbuksen talvikelien jälkeen runsaan -20 celsiusasteen pakkaset olivat kuitenkin liikaa myös minulle. Sain pohjoisen reissun muistiaisena pakkasenpuremia kasvoihini. Arvatkaa huvittaako tuttaviani, joille olen hannestellut kaikenmaailman avantouinneista ja lumienkeleistä?
Toivotan teille molemmille oikein hyvää joulua ja seikkailurikasta uutta vuotta 2010!!!!
VastaaPoistaKiitos! Samoin sinne, uusia haasteita uudelle vuodelle!
VastaaPoista