Ajoimme kolmen osavaltion halki Pohjois-Wisconsiniin pieneen 400 asukkaan kylään nimeltä Brantwood. Täällä sijaitsee yksi maatila, jonka omistaa amerikansuomalainen Palmquistin pariskunta. Kun saavuimme pihaan ja ehdimme kätellä isäntäpariskunnan, meille kerrottiin, että kylässä juhlitaan suomalaista itsenäisyyspäivää. Pääsimmekin hetken perästä perinteiselle lihakeitolle ja riisipuurolle iloiseen seuraan. Matkalla jutellessa selvisi, että I:n isoäiti on kotoisin saman järven rannalta kuin tämän tilan entinen renki. Teemme parhaillaan sukuselvitystä ja soittelemme kotopuoleen, josko asia selviäisi tarkemmin ja voisimme tarkistaa, miten läheisestä sukulaisuudesta on kyse.
Juhlissa meille tuli juttelemaan useampikin suomea taitava vanhempi ihminen, yhteensä noin viisi. Suomalaisia sukujuuria löytyy joka toiselta kyläläiseltä, mutta kieli on unohtunut matkan varrelle. Sauna- ja ruokakulttuuri on osin säilynyt, ja monet ihmiset pitävät yhteyttä suomalaisiin sukulaisiinsa. Aiomme viipyä täällä muutaman päivän, jotta I ehtii haastatella kylän metsästäjiä. Majoitumme pihapiirin hirsimökissä. Pakkasta on kymmenkunta astetta ja luntakin hitunen. Vielä kun pääsisi saunaan...
Laitan kuvia jälkikäteen, sillä kuvien siirto koneelle ei onnistu ilman kotiin unohtunutta kaapelia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti