On tähän kevään tuloon sitten vaikea asennoitua. Opiskelijat menivät aivan villeiksi ensimmäisistä auringonsäteistä, pukeutuivat shortseihin* ja ryhtyivät viskomaan frisbeetä jokaisella vähänkin vihertävällä läntillä kampusta. Tuttu proffa piti luentonsa ulkona ja sai lentävästä lätystä päähän. Minä en ole vielä tohtinut nurmikolle istuskelemaan, olen vain viivähtänyt kodin takapihan puutarhatuolilla. Minun sisäinen kelloni sanoo, että olisi tiedossa hankikantoja ja hyviä hiihtokelejä. Pukeudun joka aamu liian paksusti, kiedon huivin kaulaan ja tepastelen kampukselle, missä puolialaston nuoriso jo palvoo aurinkoa. Ja minulla on hiki. Mutta ajattelen vahingoniloisena heidän saavan kevät flunssan tai vähintään astuvan sandaaleissaan nurmikolle sulaneeseen koirankakkaan (joita muuten on todella vähän näkyvillä).
Söimme työkaverini kanssa muutama päivä sitten lounaamme ulkona. Istuimme viileälle kivipenkille ja minä heti laittamaan villatakkia takapuolen alle. Työkaverini tiedusteli, miksi ihmeessä teen niin. Minä selittämään virtsatulehduksen mahdollisuudesta. Vaikka kollegalla on ikää tuplaten minuun verran, ei hän ollut ikinä kuullutkaan moisesta, eikä selityksestä huolimatta ymmärtänyt, mikä tulehdus on kyseessä ja miten se nyt istumiseen liittyy. Jotkin sairaudet ja varoitukset ovat siis ilmeisen sääolosuhdesidonnaisia.
Tyytyväisenä katselin tänään säätiedotusta. Taitaa olla takatalvi luvassa. Sellainen kuulemma tulee täällä aina maaliskuussa ja joka kerralla se on yhtä yllättävää ja epämiellyttävää. Minäpä olen varustautunut. Kaikki lämpimät ja vedenpitävät vaatteet ovat yhä käsillä. Sehän nyt on selvää, että vielä vappuna voi sataa lunta.
*Shortsit, sellaiset mahdollisimman niukat trikooshortsit, joissa on yo:n logo, ovat täällä varsin tavallinen päivittäinen vaatetus college-opiskelijalle. Niiden kanssa voi vaikka laittaa hupparin ja talvisaappaat. Sellaiset muodottomat isot möhkäleet, mikä-niiden-nimi-nyt-onkaan, jotain mokkajäljitelmää. Syliin kasa kirjoja ja muutama vihko. Ja eikun luennolle.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Tyytyväisenä katselin tänään säätiedotusta. Taitaa olla takatalvi luvassa. Sellainen kuulemma tulee täällä aina maaliskuussa ja joka kerralla se on yhtä yllättävää ja epämiellyttävää. Minäpä olen varustautunut."
VastaaPoista:D
Ehkäpä tuo takatalvi on jopa yhtä "yllättävä" kuin täällä kotomaassa ne ensimmäiset lumet ja jäät, jotka onnistuvat joka syksy yllättämään poloiset autoilijat...
Hahaa! Repesin täysin tuolle virtsatulehdus-jutulle. :) Meidän äidit tietää jotain mitä amerikkalaiset äidit ei tiedä, eli ovat opettaneet tyttönsä varomaan kylmiä penkkejä! Kiitti, tää oli hyvä.
VastaaPoistaMinäkin epäilen, että ihmisellä on marsun muisti, joka ei ulotu edelliseen vuoteen asti:) Pitäisiköhän lapsille alkaa puhumaan pienestä asti mustasta jäästä niin kuin virtsatulehduksesta?
VastaaPoista