Vaarallinen arki osa 2

Päivä alkoi eilen melkoisen ikävästi, kun sain aamun varhaisina tunteina kollegalta tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että OSU:n kampuksella on ammuskeltu, mutta tilanne on hallinnassa. En saanut enää nukuttua viestin jälkeen vaan jouduin avaamaan koneen ja ottamaan asiasta selvää. Kävi ilmi, että yliopiston oma työntekijä oli ampunut esimiehiään ja itseään kampuksen keskellä sijaitsevassa huoltorakennuksessa. Ampuja ja yksi uhreista kuolivat, toinen uhri haavoittui vakavasti. Kaikki osalliset olivat keski-ikäisiä miehiä.

Tuntui melkoisen karmivalta lähteä töihin, mutta internet-sivujen mukaan kaiken luvattiin toimivan normaalisti, joten eipä siinä muuta kuin leijonan kitaan. Viime päivinä on ollut lämmintä, aurinkoista ja keväistä. Se teki työmatkasta jotenkin epätodellisen: kaikkialla oli kaunista ja tuoksuvaa mutta vain hetki sitten samalla kukkivalla kampuksella oli tapahtunut kamalia.

En nyt ala soimaamaan täkäläistä työkulttuuria, enkä maan aselakeja, kun en tiedä niistä tarpeeksi, eikä syyttely auta ketään. Tyydyn vain toteamaan, että ihmiset taitavat nykyään olla melko hukassa, sekaisin ja yksin. Ilmiö on laajamittainen, eikä todellakaan rajoitu vain tämän maan rajojen sisäpuolelle. Madridissa vaihdossa ollessa kauhistelimme siellä riehunutta sarjamurhaajaa, Suomessa on ollut kouluampumisia ja muita vastaavia tapahtumia ja viimeisimpänä kauheutena joku keksi siepata ja haudata viattoman vauvan lumihankeen. Toivottavasti näiden ikävien tapahtumien jälkeen ihmiset osoittavat toisilleen välittävänsä ja tekevät osaltaan maailmasta hieman paremman paikan elää. Kiitos kaikille, jotka kommunikoivat kanssani eilen ja tänään!