Oh - It's big!

Amerikan matkamme alkoi oikeastaan jo viisumihaastattelussa Helsingissä. Kävimme ensi kertaa lähetystöalueella ja tuntui kuin olisimme olleet ulkomailla. Palasimme keskustaan ratikalla. Takanamme istui amerikkalainen pariskunta, joka kommentoi kaikkea näkemäänsä avoimesti ja myönteiseen sävyyn. Kaarrettuamme Senaatintorille kuulimme takaamme lauseen -Oh! It´s big!

Ja isohan se on. Maa, autot, automarketit ja sen kansa ovat valtavia. Columbus on kuin holtittoman kokoinen Seinäjoki (ja kuka sanoi, ettei koskaan muuta Pohjanmaalle?). Ohio State University levittyy niin laajalle, ettei kampusta kävele ympäri. Pyörälläkin on tekemistä. Olemmekin polkeneet viimeisen viikon aikana enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Onni on, että täällä voi sentään pyöräillä. Harva kuitenkaan tekee niin, ja koko kaupunki on luotu autoileville ihmisille. Kaikki liikkeet ovat keskittyneet kilometrien matkalle muutaman pääkadun varrelle tai suuriin ostoskeskuksiin. Niiden välissä olevilla alueilla ei ole lainkaan palveluita, ainoastaan asuntoja. Virastot eivät sijaitse keskustassa ihmisten ulottuvilla, vaan kauempana lähellä kehäteitä. Jos niihin yrittää pyrkiä bussilla, pitää tietää minne on menossa. Rakennukset kun eivät ole tien laidassa, vaan parkkipaikkojen takana.

Pyöräilijöille on kuitenkin varattu yksi oma tie, joka kulkee kaupunkia halkovan Olentagny-joen varrella. Sitä pitkin minäkin tulen pyöräilemään töihin ja juoksemaan iltaisin lenkkini. Fillarilla liikkuva kaupunkilainen on kuulemma melko uusi ilmiö täällä - mutta lisääntymään päin. Meistä tämä rintama sai pienen ja ärhäkän eurooppalaisen vahvistuksen.