Jos koti-ikäväksi lasketaan, että herää aamuisin ajatuksissaan viili tai salmiakki, olen alkanut jo hieman ikävöimään. Olen nähnyt viime aikoina nähnyt unta monesta ystävästä ja arkiherkusta. Salmiakki on eksynyt puheisiini jo turhankin usein. Kämppiksemme tyttöystävä alkoi jo eilen epäillä, etten olekaan vieraileva tutkija, vaan jonkun nimettömänä pysyttelevän makeistehtaan agentti, joka on soluttautunut amerikkalaiseen lähiöön ja tekee salaista käännytystyötä.
Joku on tosin jo käynyt täällä ennen minua: yksi tutkimuskeskus on ollut jo pitkän aivan mustan ja suolaisen makeisin pauloissa. Työpaikallani on pieni kori, jonne jokainen tuo vuorollaan omia suosikkisalmiakkejaan. Ne auttoivat minua ensi hätään, kun suustani ei enää tullut ymmärrettävää englanninkieltä, eivätkä käteni suostuneet kirjoittamaan sanaakaan väitöskirjaa. Huomenna vien kollegoilleni turkinpippureita. Tilasin niitä netistä. En kestänyt ilman kunnollista kotimaista tavaraa. Saattaa olla, että lähikauppaammekin ilmestyy lähitulevaisuudessa salmiakkia. Siellä myydään jo Pandan lakritsia. Minä menin tietenkin hannestelemaan, että tulen kaupungista, jossa Pandan tehdas sijaitsee. Sanoin, että teiltä saa lähes kaikkea, mitä tarvitsen elääkseni, vain salmiakki puuttuu. Minulta kysyttiin oitis mitä se on ja mistä sitä voi tilata. Ehkäpä kämppiksemme tyttöystävä ei siis ollutkaan väärässä. Ainakin minulla on uusi plan B: salmiakkikonsultti (vai elämäntapakonsultti?).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti