Those bastards

Mur! Tänään saimme maistaa hitusen karvasta kalkkia. Töihinlähtötohinoissa huomasimme, että hyvin lukitussa autotallissamme oli vieraillut taitavia pyörävarkaita. He olivat vieneet kaksi pyörää, mihinkään muuhun ei ollut koskettu. Eniten minua suretti kämppiksemme hieno maantiepyörä, jolla oli enemmän arvoa kuin I:n käytetyllä ratsulla, joka oli kylläkin toimiva ja varusteltu täällä niin harvinaisilla rapakaarilla. Minun menopelini säästyi, sillä se vietti yönsä työhuoneessani. Eilen satoi kaatamalla, joten jätin pyöräni toimistoon ja turvauduin moottoroituun ajoneuvoon. Onni onnettomuudessa.

Loppupäivä menikin sitten varkaustapauksen jälkipyykkiin. Sain kuulla, että kaikista vahingonteoista ja murroista kärsii erityisesti viaton uhri. Tapahtuneen jälkeen vakuutusyhtiöillä on nimittäin oikeus nostaa juuri heidän maksujaan! Ei siis riitä, että rikosilmoituksen tekemiseen, menetetyn omaisuuden raportoimiseen sekä uuden kätevän ja kohtuuhintaisen pyörän etsimiseen menee ylimääräistä aikaa. Sama järjetön logiikka pätee myös auto-onnettomuuksiin. Jos päällesi ajetaan, maksattavat vakuutusyhtiöt korvauksensa lopulta sinulla itselläsi. Hyvä tietää, sillä liikenteessä pitää todella olla varuillaan. Varsinkin jos sattuu kävelemään tai pyöräilemään. Se on sen verran harvinaista, että sietäähän sellaisesta erikoisuudesta rangaista. Eräs tapaamani professori kertoi eurooppalaisesta tutkijasta, joka sai viime vuonna sakot matkalla kirjakauppaan. Hän nimittäin käveli tien laidalla, mikä oli ankarasti kiellettyä.

Täytyy myöntää, että nyt sapettaa. Lisäksi ajatus takapihalla hiippailevista varkaista kylmää mieltä. Toivottavasti rikosten kohtaaminen (ja valittaminen) jää tähän.