tiistai 26. tammikuuta 2010

Kirjat aiheuttavat riippuvuutta

Viikonloppuna satoi kaatamalla. Sunnuntaina tahdoimme jo nähdä jotain muutakin kuin korkeat mintunvihreät seinät ympärillämme. Suunnistimme Columbuksen suosituimpaan kirjakauppaan Book Loftiin, joka sijaitsee tavallisen asuinalueen keskellä. Siellä on 32 huoneellista kirjoja seinistä kattoon.

En ole lukenut täällä ollessa läheskään sitä määrää kirjoja kuin tavallisesti kulutan. Täältä voi kuitenkin tehdä hyviä löytöjä, sillä monet loistavat opukset eivät kulkeudu Suomeen saakka. Olen myös harrastanut Amazonista tilaamista, sillä kaikkien kirjojen – käytettyjen erityisesti – hinnat tuntuvat niin huokeilta. Olen muun muassa nauttinut Oliver Sacksin oivaltavista ja syvällisistä pohdinnoista ihmismielen ja ruumiin erityisyydestä ja suomalaissukuisen Stephen Kuusiston elämäkerrasta ”The Planet of the Blind”. Välillä tosin kaipaan suomenkieltä aivan epätoivoisesti. Joululomalla ahmin vanhempieni joululahjaksi lähettämät Stieg Larssonin trilogian jälkimmäiset osat (á 700 sivua) alle viikossa, mistä seurasi selvästi kulttuurin yliannostus ja jonkinasteinen vieraantuminen todellisuudesta. Keskimmäinen teos on muuten täälläkin kohonnut peräti Bestseller-listan toiseksi. Larssonin tekstiin pohjautuvia elokuvia en ole vielä nähnyt. On mukavaa, että on jotain, mitä odottaa.

Kirjatalosta mukaan tarttui Tony Hillermanin suomentamatonta tuotantoa, josta sekä I että minä suuresti pidämme. Navajo-reservaattiin sijoittuvat dekkarit ovat paitsi nokkelia ja viihdyttäviä, pullollaan mielenkiintoista kuvausta paikallisten arkisesta elämästä. Flunssainen ja kotipäiviä viettänyt I näyttää kahlanneen yhden Hillermanin tänään puoleen väliin. Pitänee toppuutella. Hyvää tekstiä voi nauttia ahmimisen sijaan myös hitaasti, vaikkapa kaakaon ja välihuomautusten kera. Nimim. pakko lukea vielä seuraava sivu.

5 kommenttia:

  1. 32 huoneellista kirjoja. Minulla varmaan hajoaisi pää siinä kaupassa - mutta sillai positiivisella tavalla! :)

    VastaaPoista
  2. Pakko paljastaa, että siellä oli mm. kokonainen seinällinen Jane Austenin tuotantoa. Voisinko kenties tuoda tuliaiseksi jotain pientä?

    VastaaPoista
  3. Oioi. Etäisenä ja utopistisena haaveenani on joskus ollut nuhjuisen, mutta huomattavan pätevän kirjakaupan pitäminen jossain tunnelmallisten kahviloiden ja vireän kulttuurikeskustelun vaikutuspiirissä. Toisaalta näillä leveysasteilla tämä haave on viimeksi latistunut mol.fi sivulla ilmoitetun Kolarin kunnan kirjastonhoitaja/kirjastoautonkuljettan avoimen tehtävän herättämän tunteeseen siitä, että unelmatyöhöni tarvittaisiin kuorma-autokortti. Pah! Huone täynnä J. A.:ta kuulostaa aika mukavalle. Lieneekö tuolla 32 huoneen joukossa tee/kahvihuone, jossa tarjolla on laadukasta englantilaista teetä ja kurkkuleipiä?

    VastaaPoista
  4. Seinällinen Jane Austenia!?! Minä varmaan pyörtyisin. Tai ainakin istuisin sen näyn edessä hiljaa ja kunnioittavasti pitkän aikaa, mulkaisisin vihaisesti kaikkia ohikulkijoita, jotka eivät ymmärrä pysähtyä niiaamaan, ja lopulta halaisin sitä. Kyllä koko seinää pystyy halaamaan jos oikein haluaa.

    Deadwood-pinssi kulkee jo mukana (ostin siihen sopivan jakun), joten en enää odota tuliaisia, kultapieni. Olette ajatuksissani muutenkin! Halaus tästä postauksesta ja kommentista!

    VastaaPoista
  5. Valitettavasti juuri tuolla 32 huoneen kirjakaupassa on vain kesäisin aukioleva kirjakahvia. Viereisestä salongista tosin saa tummasta suklaasta sulatettua kaakaota, joka on melkein yhtä hyvää kuin taloussuklaasta ja täysmaidosta tehty. Kävin tosin viikkoa myöhemmin toisessa, jossa oli teesalonki, jossa sai lehteillä valitsemiaan kirjoja vaikkapa useita tunteja. Kuvitella. Se ei ainakaan ole ahnetta kaupantekoa. Siellä muuten kysyttiin kaksi tyhmää kysymystä. Että tuleeko kaakaooni täysmaitoa vai rasvatonta ja saako päälle laittaa kermaa... Mikäs litku se sellainen on, jossa säästellään!

    VastaaPoista