Suunnittelimme New Yorkissa olomme neljän museovierailun ympärille. Aloitimme Metropolitan Museum of Artista eli METistä ja saimme heti alkuun todeta, ettei päivän vierailu sinne riittänyt alkuunkaan. Ensimmäisellä käynnillä siis vain kartoitimme kohteen ja vilkaisimme päällimmäiset herkut niin Native Art osastolta kuin länsimaisen taiteen lähiaikojen tuotannosta 1800- ja 1900-luvulta. Toisella kerralla ehdimme syventyä eurooppalaisen taiteen kultakauteen vähän liiaksikin, ja alastomat vartalot ja eteeriset maisemat alkoivat jo turruttaa ennen niin taiteen nälkäisiä mieliä. METillä oli paljon tarjottavaa, mutta sen pääsymaksupolitiikka oli ikävän hämäävä. Kyseessä on valtion ylläpitämä museo, jonne on periaatteessa ilmainen sisäänpääsy. Kävijöille suositellaan kuitenkin varsin korkeaa summaa ”vapaaehtoiseksi” lahjoitukseksi. Osa vartijoista kuitenkin peräsi maksukuittia, toiset eivät kyselleet mitään.American Museum of Natural Historylle varasimme kokonaisen päivän. Se ei kuitenkaan täyttänyt odotuksiamme. Etenkin paikan Native American Art osasto oli tiedoiltaan
suorastaan puutteellinen. Eniten meitä museoihmisinä häiritsi se, ettei esillä olevissa esineissä ollut ajoituksia, ei arvioitua valmistusaikaa eikä käyttöikää keruuajankohdasta puhumattakaan. Myöskään dinosaurusosasto ei erityisemmin sykähdyttänyt. Vastaava instituutti Lontoossa on paljon parempi, kiinnostavampi ja monipuolisempi. Amerikkalaiset eivät olleet järjestäneet omaansa mitään sen kummempaa tekemistä kuin luiden ja rautalankojen töllistelyn sekä tekstien lukemisen. Katsojaa ei haastettu laskemaan, haistamaan, koskemaan tai ylipäätään muutenkaan kommunikoimaan näyttelyn kanssa. Tämänkin instituutin sisältä löytyy eittämättä hienoja näyttelyitä kuten tällä hetkellä mainostettu kiertävä Silkkitiehen liittyvä kokonaisuus. Me emme vain ehtineet sinne; emme löytäneet perille varsin monimutkaisen pohjapiirustuksen ansiosta.Täytettyjen eläimien, maantieteen ja astronomian jälkeen hypähdimme aivan toisenlaiseen maailmaan. The Museum of Modern Art eli MoMA esittelee modernin maalaustaiteen lisäksi mm. arkkitehtuuria, designia ja veistoksia. Vierailimme siellä New Yorkissa asuvan
Fulbright-kollegani kanssa. Lattioilla oli ruuhkaa, mutta selkeiden kerroksittain rakennettujen osastojen avulla MoMAssa oli helppo vierailla. Vaihtuva näyttely esitteli Bauhaus-koulukunnan tyyliä ja pysyvässä näyttelyssä pääsi vuosisadan vaihteen lisäksi lähelle nykypäivää. Pidimme molemmat I:n kanssa modernin taiteen osaston taiteen käsitettä kyseenalaistavasta osuudesta, joka ennakoi loistavasti kävijöiden mielenliikkeitä. Kevyesti yli hilseen menevien teosten jälkeen seurasi täydellisen absurdeja ”valkoinen neliö valkoisella taustalla”-tyyppisiä teoksia sekä lopulta kysymys siitä, mitä taide oikeastaan on. Seuraavaa kuvaa kannattaa tutkia tarkkaan melko läheltä, jotta siinä esiintyvä pöyristyttävän hieno ja monimutkainen taideteos avautuisi katsojalle.Neljän museolajin viikonloppu sai arvoisensa päätöksen, kun nautimme jälkiruoaksi Smithsonian Instituten haarakonttorin American Indian Museumin annista. Smithsonian ei jättänyt kylmäksi. Ensimmäinen piskuiselta vaikuttanut näyttely Ramp It Up: Skateboard Culture in Native America oli kerrassaan loistava. On ilo tutustua ajankohtaiseen, tutkivaan ja kohdetta kunnioittavaan materiaaliin. Kuinka moni teistä tietää, miten surffaus ja
skeittaus on saanut alkunsa? (En kerro, varsinkin kun tiedän, että ainakin kaksi ystävääni on tulossa huhtikuussa tännepäin ja pysähtyvät NY:ssä.) Oikealla yksi melkoisen sykähdyttävä skeittilauta. Kaksi suurempaa näyttelyä koskettivat ”perinteisempiä” aiheita Amerikan alkuperäiskansojen elämässä. Identity and Design kertoi perinteen merkityksestä nykypäivän intiaaninaisille. A Song for the Horse Nation taas kuvasi hevosen saapumista (tai paluuta) uudelle mantereelle ja sen merkitystä Pohjois-Amerikan intiaanikansojen elämäntavalle. Molemmat näyttelyt olivat kiinnostavia ja sisälsivät myös erilaisia katsojia haastavia osuuksia: niin lapsille suunnattuja toiminnallisia tiloja kuin paatunutta antropologiakin askarruttavia kysymyksiä. Niistä kuitenkin enemmän jossain muualla. Muistakaa kysyä joskus Sohwilla tai mökillä saunanlauteilla. Folkloristi kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti