Mitä odottaisit osavaltiolta, joka on maan suurin perunan tuottaja, joka elää maanviljelyn ohella kalankasvatuksesta sekä kaivosteollisuudesta ja joka on republikaanien vankkaa kannatusaluetta? Nähtyämme Yellowstonen ja Teton-vuoret laskimme Snake Riverin laaksoon ja ajattelimme, että matkamme hienoin osuus on kutakuinkin takanapäin. Mutta mitä vielä, Idaho osasi yllättää.
Alueen asukastiheys on pienempi kuin Suomessa, mutta pienessä Hagerman-nimisessä kylässä, jossa pysähdyimme, oli yksi parhaimmista ravintoloista, jossa olemme vierailleet täällä olomme aikana. Nautimme monipuolisesta salaattipöydästä ja maistelimme asioita, joita ei ihan joka ravintolasta saa: alligaattorin lihaa ja sammakonreisiä. Tämän lisäksi motellin omistaja suositteli meille alueen kuumia lähteitä, joiden vesi on suolaista, hieman emäksistä ja mineraalipitoista. Pääsimmekin kylpemään lämpimään veteen tähtitaivaan alla – ei hassumpaa!
Tämä ei vielä lopu tähän. Nautimme aamupalasta sievässä kahvilassa, jossa meille tarjoiltiin suolaista kaurapuuroa ja jumalaisen hyvää kahvia. Samassa paikassa oli myös myynnissä paikallisen kansanparantajan valmistamia ihmetuotteita, hauteita ja salvoja, jotka auttavat kuulemma esimerkiksi käärmeen puremaan. Minulla on nyt purkillinen appelsiinilla ja ruusuvedellä maustettua voidetta, jonka tuoksu saa minut joka päivä hyvälle tuulelle. Hagerman ei ollut koolla pilattu, siellä oli piskuisin koskaan näkemämme kirjasto (kuva alla, se oli valitty vuoden kirjastoksi Idahossa, mitä se sitten kertoneekaan paikallisten lukuinnosta!) ja todellakin vain nuo kaksi mainitsemaamme ravitsemusliikettä. Jos satutte vierailemaan seutuvilla, harkitkaa piipahtamista keskellä ei-mitään.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti