Kupla nimeltä Clintonville

Matkustimme folkloristituttavamme kanssa viime viikonloppuna Lodi-nimiseen pikkukaupunkiin Ohion pohjoisosiin. Siellä sijaitsevan puodin pihamailla pidettiin historiaharrastajien käsityömarkkinat. Olin jo pitkään odottanut pääseväni näkemään maailmaa Clintonvillen ulkopuolella. Kokemus olikin melko mieleenpainuva, hyvässä ja pahassa. Otetaanpa hampurilaismallin mukaan ensin hieman myönteistä sanottavaa, sitten se kriittinen osuus ja loppuun vähän tasoittelevaa kiitosta. Ohion lehtipuumetsät ovat taittuneet ruskaan ja maisemat olivat upeita. Seurakin oli hyvää, kaksi perinnekäsitöitä harrastavaa miestä keskustelivat innokkaasti erilaisista kiinnostuksen kohteistaan. Välillä saimme kuulla, miten työlästä on kääntää kiinalaista kansanperinnettä englanniksi ja miten merkkeihin perustuvaa sanakirjaa luetaan. Perillä markkinapaikalla oli kaikenlaista nähtävää: upeita mokkasiineja, taidolla valmistettuja mustaruutiaseita ja hienosti pukeutuneita historiaharrastajia. Tapasin myös muutaman kunnon tarinankertojan, jotka eivät lainkaan peitelleet taitojaan, kun kuulivat, että aksentilla englantia puhuva naisihminen on folkloristi.

Mutta… ystävälliset ja auliisti taitojaan esittelevät ihmiset olivat valitettavasti myös kiivaita aseenkanto-oikeuden puolustajia, avoimesti rasistisia sekä yleistiedoiltaan melkoisen rajoittuneita republikaaneja. En oikein tiennyt miten päin olisin ollut, kun minun pidättyvää käytöstäni ja diplomaattisia vastauksiani pidettiin merkkinä siitä, että tulen valtiosta, jossa ei ilmeisesti ole minkäänlaista sananvapautta. Tarvitsin melkoisen monta terapeuttista keskustelua demokraattituttavieni kanssa, että toivuin siihen pisteeseen, että uskalsin lähteä matkalle länteen (täällä sitä ollaan tienvarsimotellissa). Tuohdun vieläkin, kun ajattelen, että tässä valtaisassa maassa asuu kymmeniä miljoonia sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita kertomaan vajavaisista ajatuksistaan ensimmäiselle vastaantulevalle. Eikö sillä vastaantulijalla ole mitään oikeuksia olla kuuntelematta?! Purettuani sydäntäni vielä eilen ja hoidettuani sieluni haavoja sain kuulla taistelutoveriltani I:ltä, että sieltä sitä kulttuurishokkia nyt pukkaa. Vaihetta kutsutaan vihan ja turhautumisen purkautumiseksi.


Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Näimme paluu matkalla amisheja, jotka kaupittelivat tienlaidalla herkkujaan ja perinteisiä käsitöitään. Ostimme heiltä hienoja punottuja koreja sekä suussa sulavia makeisia. Amishit valmistavat myös kehuttua voita, maukkaita juustoja, hunajaa ja leivonnaisia. Heitä asuu runsaasti Ohion itäosissa sekä naapurissa Pennsylvaniassa. Palasimme lopulta suut makeina takaisin demokraattiseen Clintonville-umpioomme .