Onnistumisia ja hankaluuksia liikenteessä

Läpäisin tällä viikolla paikallisen ajotestin ja sain ajokortin, jolla voin todistaa henkilöllisyyteni tarvittaessa. Passia ei siis tarvitse kantaa enää kaikkialle. Olen ajanut autoa muutaman kerran, yhden pätkän jopa aivan yksin, mikä voidaan laskea hyväksi suoritukseksi kolme-nelikaistaisilla teillä. Automaattivaihteisiin on vielä tottuminen, oikea käsi ja vasen jalka tekevät omituisia itsenäisiä liikkeitään ja silloin tällöin olen aiheuttanut kyytiläisille sydämentykytyksiä pysähtymällä parkkipaikalle kuin seinään, kun vasen jalkani on löytänyt vierestään – ei kytkintä tietenkään – vaan jarrun. Liikenteessä pitää olla todella tarkkana, sillä täällä ei pidetä ajovaloja päällä valoisaan aikaan. Harmaat autot ilmestyvät kuin tyhjästä ja takana tulijaa ei huomaa peilistä lainkaan. Onneksi suurin osa arkisista asioista hoituu pyöräillen.

Jokapäiväistä liikkumista ekologisemmilla vaihtoehdoilla on kyllä hankaloitettu usealla järjettömällä järjestelyllä. Pyörissä ei ole rapakaaria (täällä sataa usein!) ja niillä pitäisi liikennesääntöjen mukaan ajaa noilla jo mainitsemillani kolmikaistaisilla teillä, ei missään nimessä jalkakäytävillä. Talsimiseen tarkoitetut luiskat ovat niin kapeita, että niillä hädin tuskin mahtuu ohittamaan vastaan tulijan. Bussilippu pitää maksaa työntämällä seteli automaattiin liikkuvassa bussissa (arvatkaa saako mistään sileitä seteleitä ja pystyykö ruttuisen saamaan sisään masiinaan ilman että kaatuu jonkun niskaan?), eikä samainen automaatti ei anna vaihtorahaa. Bussilippu maksaa sopivasti 1,50, eikä 50 sentin kolikoita ole tiettävästi olemassa. Keksisittekö te samanlaista listaa sieltä, missä asutte?

Suurin osa ihmisistä siis liikkuu autoillansa, jotka ovat ISOJA, kuten olen jo kertaalleen maininnut. Katsokaahan tästä kuvasta, miten meikäläisittäin tavallisen kokoinen auto hukkuu kahden Keskilännen maantielaivan väliin paikallisen rautakaupan pihalla.


Meidän japanilainen vuokra-automme on isoin ja uusin auto, jolla olen ajellut, ja sekin on täkäläisittäin pieni kirppu. Ensi viikolla joudumme ajamaan melkoisesti, sillä lähdemme torstaina länteen. Tarkoitus on lentää Rapid Cityyn, ajaa sieltä katsomaan Deadwoodin kullankaivajien kaupunkia, sitten Little Bighornin taistelutannerta, vierailla Codyssa Buffalo Bill Historical Centerissä, viettää muutama päivä kuuluisassa Yellowstonin kansallispuistossa ja päätyä lopulta Idahoon Boiseen, jossa pidetään American Folklore Societyn vuotuinen tapaaminen. Matka on pitkä, mutta maisemat ovat kuulemma huimat juuri tähän aikaan syksystä!