Suuri ja mahtava kansallispuisto

Vietimme Yellowstonen kansallispuistossa kaksi päivää matkamme keskivaiheilla. Alueen matkailuaktiviteetit, leirintäalueet ja matkamuistopuodit sekä monet tienpätkät olivat jo kiinni, joten emme nähneet aivan kaikkea mahdollista. Paikka teki kuitenkin suuren vaikutuksen. Eläimiä ja luonnon erikoisuuksia bongaillessa aiempi ahdistuskin hieman helpotti. Vaikka onhan sitä vaikea ymmärtää, miksi tämän pohjoisen mantereen kauneimmat paikat on suojeltu vain näennäisesti: kaikkialle pääsee autolla ja jopa osa patikkapoluista on asfaltoitu. Uskoisin, että olisimme kokeneet kanjonin jylhyyden ja putouksen kauneuden huomattavasti voimakkaampana, jos olisimme joutuneet (saaneet) patikoida paikalle päiväkausia. Olimme kuitenkin onnellisia siitä, ettemme retkeilleet alueella parhaaseen turistiaikaan. Parkkipaikkojen ja ruokailupisteiden koosta päätellen kesän turistivirrat ovat valtavat.

Villieläinten, etenkin karhujen ja biisonien, vuoksi Yellowstonessa pitää liikkua varoen. Biisonit eivät väistä autoa, eivätkä siirry syrjään patikkapolulta (nimimerkillä kokemusta on). Niitä ei pitäisi yrittää lähestyä ollenkaan, etenkin poikasten seurassa nuo valtavat otukset ovat arvaamattomia. Tapasimme monta laumaa ruohokentillä ja nappailimme kuvia autosta tai riittävän etäisyyden päästä.


Yksi puhveliuros sattui kuitenkin eteemme metsässä. I:n mukaan pomppasin useita kymmeniä senttejä ilmaan nähtyäni otuksen. Peräännyimme samaa polkua kuin tulimme, enkä enää valittanut patikointiretkemme lyhyydestä.

Buffaloiden lisäksi näimme valkohäntäpeuroja, antilooppeja, wapiteja (hirven tapaisia laumaeläimiä) ja kojootin. Alueen ulkopuolella oli myös elämää. Black Hills kukkuloilla oli lumivuohia, tasangoilla ravasi villihevosia ja koloista kurkki uteliaita preeriakoiria. Todistimme ihmeeksemme kojootin metsästysonnea, yksi meni ja nappasi muina miehinä preeriakoiran aivan tien vieressä.

Koko kansallispuisto sijaitsee melko korkealla vuoristossa eikä alueella näkynyt juurikaan lehtipuita saati syksyn ruskaa. Maisema oli silti kaunis ja vaihteleva, vedet kirkkaita ja kivilajit erikoisia. Havumetsät olivat paikoin pahoin palaneet, mikä on tavallista luonnontilassa olevassa metsässä. Palot uudistavat kasvustoa; kärvähtäneille alueille kasvaa nopeasti monenlaista heinää ja puskaa eli hyvää syötävää alueen alkuperäiskarjalle sekä hirvieläimille.

Ennen visiittiämme en tiennyt, että jopa 60 % maailman kuumista lähteistä ja geysireistä sijaitsee Yellowstonessa. Niitä olisi voinut katsella loputtomiin. Osassa lähteitä elää erilaisia bakteereja, jotka värjäävät veden sateenkaaren värein. Yksi puiston kuuluisimmista lähteistä on nimeltään Old Faithful, ja se onkin nimensä mukaan melko pitkäikäinen ja tasaisesti purkautuva. Näitä kuvia katsellessa voin vieläkin haistaa vulkaanisen alueen rikinkatkun, se oli paikoin melko pistävä ja sai välillä jopa voimaan pahoin. Puiston keskustan arvellaan olevan yksi jättimäinen tulivuoren kraatteri, joka saattaa joskus maailman sivu ottaa ja pamauttaa tämän pallon pimeäksi. Ei siihen siis välttämättä tarvita ydinaseita.