Maailman toreilta ja turuilta

Ukkosen ja sadekuurojen ryydittämään viikonloppuun sattui monta iloista ulkoilmatapahtumaa. Clintonville Farmer’s market kokosi paikallisia luomuviljelijöitä myymään kevään ensimmäisiä vihanneksia kuten parsaa, kasvihuoneessa hellästi kasvatettuja pienenpieniä tomaatteja ja monenlaisia leipomuksia. En voinut vastustaa itse leivottua kesäkurpitsakakkua, jota täällä leiväksi kutsutaan, enkä makeita tomaatteja. Ensi viikonloppuna haen nipun kauniita parsoja, grillaan ne ja voitelen eurooppalaisella ”kulttuurivoilla” (cultured butter eli meikäläisittäin normaali keltainen voi, ei valkoinen hajuton ja mauton kissanrasva).

Kampuksen puistossa pidetyillä keskiaikamarkkinoilla myytiin käsityöläisten tuotteita sekä erilaista outoa new age kamaa, annettiin ennustuksia, miekkailtiin, soitettiin luuttua ja syötiin kalkkunanreisiä. Keskiajan kanssahan tällä ei ollut liikaa tekemistä, mutta mitäpä siitä. Nautin paikanpäällä suosikkiani tuorepuristettua sitruunamehua (lemonade), napsin kuvia ja tervehdin keskiaikatutkijoita, joiden kanssa jaamme saman toimistotilan töissä. Eräs heistä harrastaa metsästyshaukkoja, toinen vanhoja keskiaikaisia käsikirjoituksia. Kaikilla oli tietenkin asiaan kuuluvat asut jha sopivasti leikkimieltä markkinoida osaamistaan, tutkimustaan ja opetustaan.

Kaupungissa oli meneillään myös yksi juoksutapahtuma, yliopistolla kaikkien tutkimusalojen yhteinen jatko-opiskelijakonferenssi ja illalla aiemmin kuvaamani Gallery hop. Olisin mielelläni osallistunut kaikkiin, mutta en hallitse vielä jakaantumista moneen paikkaan yhtä aikaa. Pitäisiköhän tuo new age touhu ottaa sittenkin vähän vakavammin?