Viimeinen yhteinen eheä viikonloppu ennen I:n lähtöä meni maalaistunnelmissa. Vierailimme Flint Ridge nimisessä paikassa, josta ihmiset ovat hakeneet vuosisatojen, jopa tuhansien aikana piikiveä nuolenkärkiinsä. Pääsimme jopa nakuttelemaan itse tuota 
terästäkin terävämpää ainesta piskuisen museon pihamaalla. Sen ympärillä levittäytyi vehreä lehtometsä, jonka kumpuileva maasto oli täynnä muinaisia kivilouhoksia sekä piikiven lastuja. Hetken tuntui siltä, ettei menneisyys ole kovin kaukana. Mutta kyllä lajimme onkin saanut melkoista tuhoa aikaan esi-isiin verrattuna. Täällä melko lähellä on tuhottu kokonaisia vuoria ja viime kuukausina yksi rannikko ekosysteemeineen. Meille kun ei mikään riitä.Näimme kuitenkin retkellä palan hienoa maaseutua: vaalean vihreitä peltoja, maalaistaloja, murmeleita sekä sen tilan, jonka pihamailla I syksyllä metsästi. Kaunistahan täällä on. Paluureitin varrella nökötti myös tämän osavaltion käsittämätön maamerkki, joka vetää vertoja Tuurin kyläkaupan kauhistukselle. Ei liene tarpeen esitellä firman tuotantoa sen tarkemmin?
Kruunasimme Ohion maaseutu -teemapäivän syömällä kotosalla paikallista niukkojen aikojen herkkua nimeltään squirrel gravy. Taisi olla ensimmäinen ja viimeinen oravapaisti, jonka pistän vapaaehtoisesti poskeeni. Outoa porukkaa me ihmiset olemme: tapetaan ensin tasankojen biisonit hengiltä ja syödään sitten oravia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti