Viime hetkellä

Juhlat on juhlittu. Järjestelyt ja pakkaaminen ovat loppusuoralla. Postitoimistoja lukuun ottamatta palvelu on ollut kaikkialla uskomattoman hyvää. Kaikki tarjoavat apuaan, eikä mistään ole viimeisen kahden viimeisen vuorokauden aikana tarvinnut huolehtia itse. Naapurini toi meille (veli ja ystävänsä kylässä) juuri kananmunia ja tuoreita muffinsseja aamiaiseksi. Ystävät ja työkaverit hakevat vielä viimeiselle aterialle ennen kuin saattavat joukolla lentokentälle.

Kaiken hulinan keskellä olen ehtinyt toimia turistioppaana. Olen ylittänyt itseni ajamalla kaikilla mahdollisilla moottoriteillä ja etsimällä velipojalle country-henkisiä esiintymisvaatteita. Pistäydyimme myös kaupungin ulkopuolella ihailemassa meikäläisen rautakauden aikaan eläneiden Ohion kummunrakentajakansojen aikaansaannoksia. Tapasimme matkalla amisheja ja pistäydyimme viehättävissä pikkukaupungeissa. Vieraani ovat päässeet tutustumaan amerikkalaisiin oikein olan takaa, maistelemaan tyypillisimpiä ruokia (kalkkunaa, keitettyä maissia, porsaan kylkeä…) ja puhumaan englantia. Entinen kämppikseni vei heidät eilen baseball-matsiin ja minä jäin pakkaamaan. Illalla pistäydyin viimeisen kerran Columbuksen parhaassa jäätelöbaarissa. Vaikka olo on hieman haikea, olen valmis palaamaan kotiin. Nyt alkaa olla aika kova ikävä kotiin. Kun pääsen perille, julkaisen vielä aiemmin mainostamani listan ja päätän tämän blogin elämän. Vielä pieni hetki.