Viime viikonloppuna pidimme viralliset läksiäiset. Keli suosi puutarhajuhlia, ja vietimmekin ihanan illan takapihalla nuotion loisteessa. I kypsensi loput peuranlihat, jotka tarjottiin vieraille muiden grilliherkkujen sekä tuoreiden hedelmien kera. Jälkiruoaksi nautimme niin partiolaisten kehittämiä äkkimakeita kerroskarkkeja nimeltään s’more (nimi tulee sanoista some more) eli nuotiolla sulatettuja vaahtokarkkeja suklaapalan ja kahden voileipäkeksin välissä. Tuttavat olivat itse leiponeet myös juustokakkua sekä raparperimansikkapiirasta. Nam.Juhlavieraina oli Columbuksen laaja folkloristiperhe, tämän talon muutkin asukit sekä muutama ystävä, joihin tutustuimme edellisen talon kautta. Nykyinen vuokraisäntämme oli juhlista innoissaan, laittoi puutarhan komeaksi, bluesia soimaan ja juhli iltamyöhään. Häntä ei juuri folkloristeista erota, ja moni kysyikin, mikä on hänen erityisalansa. Se on tietenkin materiaalinen kulttuuri ja erityisesti vanhat rakennukset;)
I.K. matkasi sunnuntaina kotomaahan tuhkapilvikatastrofin keskellä. Se kesti kauan, mutta hän kuitenkin pääsi perille kohtalaisissa sielun ja ruumiin voimissa. Minulla taas on edessäni pitkät jäähyväiset, kekkerit toisensa perään. Mukavaa, mutta rankkaa.
Jäähyväiset voivat olla rankkoja, mutta pakko itsekkäästi todeta, että jäähyväiset siellä = sinä piakkoin täällä, mikä on pelkästään riemullista kotopuolessa odotteleville!
VastaaPoistaSiispä kohtalaisen pikaisiin tapaamisiin viinilasillis(t)en ja juttutuokioiden parissa!
Nimeomaan. Kääntöpuoli on tässä tapauksessa erittäin mahtava juttu. Näkemisiin ja kuulemisiin ensi viikolla!
VastaaPoista