Rutiini on loksahtanut päälle täälläkin: arkipäivät menevät melko tasan tarkkaan töissä kirjoittaessa ja lukiessa, illat kotona syödessä ja nukkuessa (uni tuli eilen iltayhdeksältä). Viikonloppuisin ehtii tehdä jotain muutakin. Käväisimme perjantai-iltana kämppiksemme kanssa pianobaarissa, jossa oli kaksi flyygeliä ja monta taitavaa soittaja-laulajaa, joilta yleisö saattoi toivoa omaa suosikkikappalettaan. Mitä enemmän dollareita pöydästä irtosi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sai kuulla toiveensa loppuun. Rahalla kun saattoi myös maksaa laulun loppumaan. Siihen vain tarvittiin tuplasti ehdotuksen mukana tullut summa rahaa. Alkuillasta useimmat kappaleet saivat soida loppuun. Välillä oli vähän ulkopuolinen olo, kun kaikki ympärillä lauloivat ”I love American music” tai jotain sellaista. Onneksi joukkoon mahtui myös meille tuttuja biisejä, lähinnä 80-luvun hittejä ja muutama 90-luvun klassikko. Sellaiset vain jostain syystä jakavat tunteita ja lupaavan tutunkuuloisesti alkaneet sävelet tyrehtyivät muutaman tahdin jälkeen.
Pahoittelen kuvan laatua, mutta ehkä se silti välittää iloisen ilmapiirin. Tunnelma muuttui lähes riehakkaaksi, kun lavalle astui kansanmusiikkia soittava viulisti. Kyllähän minä tiesin, että country ja folk ovat täällä suosittuja taiteenlajeja, mutta oli yllättävää, ettei kukaan äänestänyt niitä hiljaiseksi, vaan kansan jalat alkoivat vipeltää ja kädet taputtaa tahtia. Suomalaisethan osoittavat suosiota lyömällä rytmiä toisella jalalla. Jos käsi taputtaa lisäksi rytmiä polvella, voi sitä jo sanoa jammaamiseksi. Ei siinä tarvitse hymyillä, eikä päästellä sen kummempia ääniä (ellei olla erittäin rohkaistuneessa tilassa ja kaikkihan tietävät, mitä se tarkoittaa). Osallistuminen, tanssiminen, laulaminen ja suosionosoittaminen ovat vapauttavia yhteisöllisiä rituaaleja. On hyvä aloittaa viikonloppu huutamalla jii-haa! Sen jälkeen vieraille puhuminen sujuu helposti ja hymy pysyy huulilla.
(Tämä blogikirjoitus on saanut inspiraationsa tanssia harrastavan ja ulkomailla asuneen ystävän kokemuksista.)
Olin tunnistavinani itseni... :)
VastaaPoistaSain vihdoin aikaiseksi tehdä tunnarit, jotta pääsen myös kommentoimaan! Katsotaan miten pitkälle vielä pääsen, kun oikein alan säheltämään pitkin verkkoa.
Näitä jammaamiskokemuksia löytyy kyllä, uusimpia olisi taas tarjolla, mutta ehkä niistä sitten kuitenkin kahden kesken.
Viikonloppuun?