Ville Peltonen

Valitsimme ensimmäiseksi NHL-otteluksemme Columbus Blue Jackets vastaan Anaheim Ducks toiveenamme nähdä kaksi suomalaista jääkiekkolegendaa samalla jäällä. Mutta Saku Koivu paranteli alaruumiin vammaansa katsomossa (vamman laatua ei voida paljastaa, etteivät vastustajan pahat pojat tule ja iske myöhemmin arkaan paikkaan). Pitkän uran omaava Teemu sen sijaan luisteli kuin nuori pantteri. Joukkueensa on tosin pelannut viime aikoina vaisusti, eikä kamppailu sinitakkeja vastaan ollut mitenkään mahdottoman energistä katsottavaa. Suomen liigapelit ovat kokemukseni mukaan jopa vauhdikkaampia ja Jyväskylän kotiyleisö peittoaa mennen tullen Keskilännen kiekkokansan, joka villiintyi lähinnä paikallisen ravintolayrittäjän mainoskikasta, jonka ansiosta katsomoon satoi ilmaista ruokaa.

Vaikka peli ei ollutkaan erityisen huimaa katsottavaa, urheiluspektaakkeli ei kuitenkaan jättänyt kylmäksi. Nationawide Arena oli iso (vetää n. 20 000 katsojaa) ja huonoimmiltakin paikoilta pystyi seuraamaan peliä vallan mainiosti. Hauskaa oli myös havainnoida peliin liittyviä rituaaleja, ihmisten käyttäytymistä ja väliaika-aktiviteetteja. Kansallislaulun esittämistä joka pelin alussa en kyllä koskaan opi ymmärtämään ja ylimääräiset mainostauot kesken jännittävimmän pelin tekevät ottelusta vain tylsemmän. Jääkiekko on ehdottomasti parhaimmillaan, kun on selvästi toisen joukkueen puolella ja esimerkiksi rangaistuslaukauskisa, jonka tällä kertaa voitti kotijoukkue, saa pulssin nousemaan taivaisiin. Sellaista eläytymistä ei ole tapahtunut sitten vuoden 1995.